Tarinoitamme

  • Rintasyöpää ja muitakin syöpää sairastaville antaisin ohjeeksi pienen 2½ vuotiaan poikani tarinan, hänen sairastuttuaan leukemiaan(joka parantui myöhemmin). Poikani alkoi laulaa joka aamu laulua: "On aamu, on aamu, on kaunis kilkas aamu ja helätty on". Kun sanoin pojalle, että aurinkoa ei vielä näy, hän sanoi kirkkaalla lapsen äänellä: "Kyllä se aurinko on tallessa pilven takana ja paistaa siellä, sinä et vain näe sitä nyt". Lapset ovat olleet parhaita opettajiani, heillä on aina toivo ja aurinko. Olen itse sairastunut vakavasti ja aurinko ei ole aina paistanut, mutta se on siellä pilventakana ja siellä se paistaa. Tässä minun lohdutus sinulle ystävä joka olet juuri kuullut sairastavasi syöpää tai jo hoidossa. Aurinko paistaa vaikket sitä joka hetki näe. Kokeile laulaa aamulla tuota poikani keksimää ja laulamaa laulua ja usko, että uusi aamu tulee taas. Joku aamu aurinko suorastaan häikäisee silmiäsi, lämmittää ja saat olla sen sylissä. Voimia teille kaikille ja eläkää lapsen lailla jokainen hetki, ei menneessä eikä tulevassa vaan tässä ja nyt. Iloiten siitä mitä teillä on, eikä surren sitä mitä ei ole. On aamu, on aamu, on kaunis kilkas aamu ja helätty on. Tsemppiä

    - Meeri
  • Rakas kanssasisareni! Tulet elämään hetken erilaista elämää. Vieraanasi syöpä,jota et tilannut. Mutta se on vain hetki elämästäsi, usko pois! Joskus minullakin oli vaikeaa hoitojen aikaan, halusin vain mennä pian nukkumaan, että taas olisi yksi päivä ohitse ja se parempi olo tulisi. Ihmeellisintä oli, että loppujen lopuksi tuo jakso näin jälkeenpäin ei ollut ainoastaan ikävää ja vaikeaa aikaa. Sitä on mahdoton selittää, se vaan pitää kokea. Lohduttaudu sillä, että aika menee kuitenkin nopeasti.

    - Arja
  • Kun olin noin neljävuotias ja siskoni kuusi, äitimme sairastui rintasyöpään. En muista tuota aikaa, mutta sen on täytynyt olla vanhemmilleni todella raskasta. Äitini on kertonut, että silloin syöpään suhtauduttiin kuin tarttuvaan, tappavaan tautiin, joten sairastumisesta ei voinut edes puhua ääneen. Koska asuimme silloin kaukana lähisukulaisista, ei arkista apua ja tukeakaan tainnut olla saatavilla, mutta onneksemme äidin leikkaus ja hoidot onnistuivat. Äiti, isä - me kaikki selviydyimme! Kymmenen vuotta myöhemmin perheeseemme syntyi vielä toivottu kolmas lapsi, jota äiti pystyi imettämään säästyneellä toisella rinnallaan. Tänä päivänä me sisarukset olemme kaikki jo aikuisia ja äidistänikin on ehtinyt tulla kuuden lapsen mummi! Rohkaiskoon tarinamme teitä kaikkia, jotka juuri nyt kamppailette syövän kanssa, potilaana tai läheisenä: elämä voi jatkua ja toiveetkin toteutua!

    - Sanna
  • Kaiken kauniin eilisestä haluan kuljettaa mukanani tähän päivään. Että jaksaisin elää jokaisen hetken niin vahvasti kuin vain voin. Vaikka tulevaisuus on arvoitus, on jokainen vahvasti eletty hetki myös uutta mukaan otettavaa huomiseen. Voimia kaikille taistelijoille!

    - Heikki
  • Et ole yksin. Aina on toivoa ja elämää elettävä positiivisesti eteenpäin kaikesta huolimatta. Ei anneta periksi sairaudelle, vaan elämällä positiivisella mielellä eteenpäin, elämä voittaa. On päiviä jolloin kaikki tuntuu menetetyltä, mutta tulee päiviä jolloin kaikki tuntuu hyvälle. Jokainen päivä on arvokas lahja minkä olemme saaneet elettäväksi. Muista, että olet ihminen jollaista ei ole toista ja jokainen on tapauksena erilainen, samoin sairauskin. Toivoa ei saa koskaan menettää. Onneksi meillä on maailman parhaat lääkärit ja lääketiede menee eteenpäin kiitettävällä tavalla ja yhä useammalle siitä on ollut apu voittaa sairaus. Kiitos heille. Me ystävät elämme rinnalla ja osaamme auttaa ja kuunnella silloin, kun sitä tarvitaan. nimim. kaikki samanarvoisia kaikesta huolimatta

    - Essi
  • Äidilläni todettiin rintasyöpä v.2004 ja se tuntui maailman lopulta. Aloin itse odottaa esikoistani ja elin siinä pelossa, ettei äitini ehdi näkemään lastani. Tsemppasin äitiäni taistelemaan. Äidille piristykseksi kukkia ja toisinaan asetuin pelkästään ruokaseuraksi ruokahalun mentyä...jutellessa hän söi, vaikka voi pahoin. Tytön synnyttyä v.2005, äitini totesi tytön nähdessään, että olet mummun pelastusenkeli <3 Pelastusenkeli täyttää ensi maanantaina 10 vuotta ja syntymäpäiväkakun hän haluaa tehdä mummun kanssa yhdessä. Rakkaudella on suuri vaikutus parantumiseen, haluun taistella ja elää. Rakastakaa toisianne <

    - Katja
  • Olet kaunis!

    - Miira
  • Älä pelkää-mennään käsi kädessä

    - Julia
  • Minulla ei ole sanoja sinulle. Minä tulen luoksesi ja istun vierelläsi. Pidän kädestäsi kiinni. Olen ystäväsi, otan osan taakastasi.

    - Hanna
  • Hei äiti! ei se päämäärä vaan se matka on tärkein, määränpäämmehän me jokainen ihminen tiedämme... elämä on pieniä merkityksellisiä asioita - keskity edelleen kerämään onnen sirpaleet talteen!

    - Marjo
  • Rinnan menettäminen ei vähennä viehätysvoimaasi. Vaimoni parannuttua rinnanpoiston jälkeen olemme olleet jopa läheisempiä kuin ennen sairastumista.

    - Kari
  • Elämä on suuri Lahja. Meillä jokaisella on taakkamme kannettavana, matkan varrella taakan paino muuttuu paljonkin, ja myös vaihtelee - neulansilmän kokoisesta aukosta voi kuin voikin kulkea auringon säteiden alle. Tie on mutkainen, välillä raastavan vaikea, tuhansien vuodatettujen kyynelten puro. Vähitellen lukko aukeaa, taistelu palkitaan, ymmärrämme, että olemme itse vastuussa teoistamme. Tämän sisäistäminen ei ole helppoa. Se oli itsellenikin melkoinen prosessi. Kun se aukeaa, on sisäinen eheys monta askelta lähempänä. Elämää ei ole tarkoitettu helpoksi, kuitenkin se antaa niin paljon, kun jaksamme ymmärtää ja itsellemme tärkeiden ihmisten avulla pystyttää oman elämämme kulmakivet. Lopputulos on sädehtivän ihailtava. Aivan kuin lumen taittama auringonsäde.

    - Katariina
  • Avopuolisoni sairastui kun menetti äitinsä kyseessä olevan sairauden takia. Toipuminen on yhä kesken vuosien jälkeenkin. Tämä lumi sormus ja tuleva talvi sekä yhteinen kotimme voisivat laittaa pisteen tälle koetulle murheelle. Häät on nimittäin tarkoitus järjestää ensi keväänä. Puolisoni on ollut RoosaNauha -kampanjan aktiivinen tukija.

    - Henri
  • Tsemppiä, siskot!

    - Maria
  • Kuljen rinnallasi tämän läpi!

    - Satu
  • Elämässä aarteinamme ovat hyvät hetket, lapsuuden kokemukset äidin sylistä ja sydämen lämmöstä, isän rohkaisevista sanoista. Kaveruudesta, yhteisistä kokemuksista. Rakastumisesta. Hetkestä, jossa rakastettu pyytää jakamaan elämänsä kanssaan. Lapsen syntymä ja kasvu nuoreksi. Hyviä hetkiä kannattaa kerryttää elämäänsä ja etenkin toisten elämään, ja vaalia niitä. Muistot ovat pysyviä. Elämä on kaunis, kun meillä on aarteinamme hyvät hetkemme.

    - Mari
  • 13.12.2000 oli minun "kolmannen" elämäni ensimmäinen päivä. Silloin rintani poistettiin ja alkoi jatkoaika. Kaikella on tarkoituksensa ja minun oli tarkoitus oppia lepäämään. Oli vaikeaa olla tekemättä mitään. Yksinhuoltajan kun oli vain pakko tehdä kaikki itse ja yksin. Nyt ei tee heikkoakaan vain olla, tekemättä yhtikäs mitään. :) Syöpäläinen taipuu, vaan ei taitu. En antaisi tätä kokemusta pois. Se opetti paljon. Mm. elämään tässä ja nyt.

    - Tuula-Anneli
  • Kaikesta voi selvitä. Uskon syvästi että vaikeuksien jälkeen olen entistä vahvempi ihminen, koska osaan arvostaa elämää ja jokaista hetkeä paljon aiempaa enemmän. Kun olen katsonut kuolemaa läheltä olen ikäänkuin nähnyt todellisen elämän arvon ja itseni riisuttuna turhista odotuksista ja omakuvista. Vain olla, olemassaolo sinällään, on nykyään voimieni lähde. Hiljaisuus ja luonto. En enää arvostele kaikkea ympärilläni tapahtuvaa, sillä se on todella turhaa. Pyrin elämää tarkoituksellista elämää ja olemaan hyvä ihminen.

    - Paula
  • Mikään ei katkaise elämänhalua jos ei tee sitä itse. Matka jatkuu vaikka kivikko on eessä ja joskus tuntuu ettei se tunturinlaki lopu mutta aina tulee uusi aamu ja joka ikinen päivä aurinko nousee jossain päin maailmaa ja siksi myös elämä voittaa

    - Marita
  • Onneksi jokainen rintasyövän saaneista läheisistä ystävistäni ovat parantuneet syövästä. Rohkeita ja upeita naisia kaikki! Onneksi on seulonnat, mutta syöpä voi tulla ikävä kyllä jo kauan ennen seulontoihin pääsyikääkin. Onneksi kaikki nämä rohkeat naiset puhuvat avoimesti asiasta ja näin rohkaisevat meitä kaikkia muitakin avoimuuteen, tuo elämä sitten mukanaan mitä tahansa. Tarvitsemme kaikki toisiamme!

    - Ilona
  • Kuultuani diaknoosisi hätäännyin niin kauheesti että jäin miettimään onko minulla Tietoa kenen puoleen voisin kääntyä ja pyytää sinulle apua, ei minulla ollut.ä Nykylääketiede on edennyt viimeaikoina huimasti, uskon että sinunkin kohdallasi Lääketiede auttaa. Jokaisena hetkenä kun tunnet tarvitsevasi kuuntelijaa, keskustelijaa Tai vaan läsnäoloa voit soittaa minulle, tulen luoksesi jos niin tahdot, sähköpostin kautta Keskustellaan silloin kun muu vaihtoehto ei ole mahdollista. Jos ja kun kunto antaa periksi Mennään ulos syömään, leffaan, shoppaileen tai vaikka kahvilaan jutteleen. Älä jää kotoin yksin, muista että jaettu suru on pienempi yksin kantaa kun jaat sitä muille.

    - Terttu
  • Rintasyöpä koskettaa monia. Lähipiirissäni anoppia, siskoa, ystävää, työkaveria. Hyvän hoidon ja positiivisen asenteen avulla kaikki ovat parantuneet. Tsemppiä!

    - Satu
  • Siskolle voimia että jaksaa taistella tämän sairauden kanssa.

    - Petri
  • Syövän kohtaamisen jälkeen osaat todennäköisesti hidastaa tahtia ja iloita niistä asioista, joita sinulla on. Pahimmillaan koet, että olet menettänyt itsesi. Tunnelin toisessa päässä koet kuitenkin, että olet enemmän oma itsesi kuin koskaan aiemmin. Se muuttaa sinut ikuisesti. Sinusta tulee peloton ja osaat myös nauttia elämästä paremmin kuin koskaan aiemmin.

    - Juha
  • Rakkaus ei kuole syöpään

    - Heikki
  • Olen rintasyövän kanssa paininut yli 10 vuotta henkisesti. Kaikki tutut sanoo että hyvä ohi on, mutta takaraivoon on jäänyt sana syöpä. On tehty vatsasta uusi rintakin kaunis kaikin puolin, mutta sydäninfarktien jälkeen se painaa vasenta puolta. Ja tahdistin laitettiin oikealle puolelle noin reilut 2 vuotta sitten. Piuhoissa niin sanotusti ollaan ja henki pihisee, mun sanonta onki eletään piruuttaan loppuun asti.

    - Seija
  • Ystäväni totesi eilen, että suuri suru tuntuu tiivistyvän yhdeksi pieneksi painavaksi pisteeksi, josta sitten syntyy syöpä. Sinä sureva, joka nyt kannat vielä syöpää harteillasi, sinulle osoitan kaiken rakkauteni ja lämpimät ajatukseni. Sinä selviät.

    - Liisa
  • Angelina Jolieltakin poistettiin rinnat ja silti hänellä on Brad Pitt!

    - Grigori
  • Jospa makuaisti palautuisi jouluksi! Näin toivoi anoppini. Toivomme kaikki!

    - Johanna
  • Sinä. Sinä olet joutunut suureen koettelemukseen. Sinut on valittu koettelemukseen, sillä maailmankaikkeus ymmärtää, että Sinä olet tarpeeksi vahva käymään sen läpi. Sinun elämänilosi, naurusi, hymysi. Ne maailmalle valon näyttää ja varjot saa häipymään. Muista, että Sinä olet vahva. Olet kaunis. Olet rohkea. Ei mikään Sinua nujerra, sillä vaikeinakin päivinä, kun kipu on suuri ja mieli surullinen, on ympärilläsi läheisesi ja heidän energiansa auttamassa taistossa. Sydämesi on kultaa. Olet auttanut paljon muita, nyt on sinun aikasi saada muilta apua. Älä häpeile sitä, yhdessä olette vielä vahvempia. Jatka elämäsi elämistä; naura, itke, huuda, iloitse, nauti. Tee asioita kuten ennen, mutta anna itsellesi anteeksi jos kehosi haluaa levätä. Kehosi on temppelisi, hoida ja ravitse sitä niin se pitää sinut pystyssä. Sinä pystyt siihen. Sinä olet vahva. <3

    - Päivi
  • Matka maailman toiselle laidalle on pitkä, mutta koska Sinä Äiti olet sydämessäni, ei mikään matka ole meille liikaa.

    - Samuli
  • Niin kauheaa kuin se oli kun sain tiedon ´siitä´ja niin kuin olin varma ettei minulla ole enää elämää ja ettei minulla ole muuta kuin tämä tauti -syöpä- niin selvittyäni siitä olen ollut jopa iloinen että koin sen. Sain uuden elämän riemun ja onnen jokaisesta päivästäni kun minulla ei ole sitä. Tunnetta ei voi kuvitella kukaan muu kuin sen kokenut, että voi saada uuden elämän juuri kun luuli että kaikki on vain murhetta! Voisin puhua loputtomasti että kaikki on mahdollista. Yksi neuvo, raskaat hoidot kestää ja sietää paremmin kun on mahdollisimman hyvä yleiskunto, jos vain mahdollista niin aina kannatta liikkua, Onnellinen.

    - Eija
  • Itse sain tiedon rintasyövästä melkein tasan vuosi sitten, leikkaus oli lokakuussa ja hoidot alkoivat marraskuussa, oli pois työelämästä 8 kuukautta, se oli vaikein elämöni jakso, mutta onneksi lähellä oli perhe ja ystäviä! Sairasloman jälkeen sain vielä tehdä 3 päiväistä työviikkoa joten ehdin palautumaan ns normaaliin elämään! Elokuun lopussa juoksin puolimaratonin ja silloin tunsin olevani jo lähellä entistä elämää! Tämä kertomus siksi että ei kannata antaa periksi, elämä kantaa positiivisella asenteella!

    - Tarja Anneli
  • Ihana kampanja, jokainen teistä taistelijoista ansaitsisi tuon mielettömän kauniin ja herkän Lumi Roosa nauha-sormuksen. Aihe on kovin pelottava, mutta onneksi pelko pienenee jakamalla. Sitä Roosa nauha ja Lumi tekevät; tuovat asian yhteiseksi; olemme tässä yhdessä, jakamassa vaikeaa asiaa.

    - Eva
  • Isoäitini on esikuvani. Syöpä ei lannistanut. Vaan leuka ylös, huuleen punaa. Peruukki päähän ja lasi kuohuvaa. Skål! ylistys elämälle ja jokaiselle elätylle päivälle ! Nauti siitä ! <3

    - Nana
  • “The gem cannot be polished without friction, nor man perfected without trials.” – Chinese Proverb “It is only in our darkest hours that we may discover the true strength of the brilliant light within ourselves that can never, ever, be dimmed.” – Doe Zantamata Nämä kaksi sanontaa tulivat mieleen <3

    - Suvi-Tuuli

Taistelusta voi selvitä – yhdessä.